Otteita runosta Hymyilevä Apollo

Ei paha ole kenkään ihminen, vaan toinen on heikompi toista. Paljon hyvää on rinnassa jokaisen, vaik´ei aina esille loista. Kas, hymy jo puoli on hyvettä ja itkeä ei voi ilkeä;                   miss´ihmiset tuntevat tuntehin siellä lähell´on Jumalakin                                                                                                                    Oi, onnellinen, joka herättää niitä voimia hyviä voisi !                Oi ihmiset, toistanne ymmärtäkää, niin ette niin kovat oisi !       Miks emme me kaikki yhtyä voisi ?                                               Ja yksi jos murtuis, muut tukena ois.                                           Oi, ihmiset toistanne suvaitkaa !                                                   Niin suuri, suuri on maa.

  Eino Leino

Sitten muutamia vähän erilaisia ajatuksia laitan tähän.

Älä koskaan lopeta haaveittesi etsintää, jotta voisit olla aidosti onnellinen ja menestyksekäs elämässäsi, jonka olet mielikuviesi avulla luonut.

Älä kulje edelläni, en ehkä seuraa sinua. Älä kulje takanani en ehkä vie sinua oikeaan suuntaan.

Vaan kulje Rinnallani, niin kuljemme samaan suuntaan.

Älä ota elämää liian vakavasti, et sinä siitä koskaan elävänä selviä. Huomista on turha murehtia, tänään eletään tätä päivää, huominen on vasta huomenna ja tämän päivän murheissa on aivan tarpeeksi tälle päivälle.

Herra tee minusta sinun rauhasi ase ! jotta veisin rakkautta sinne, missä vallitsee viha ; jotta saisin sopua sinne, missä vallitsee eripuraisuus ; jotta saisin tuoduksi uskoa sinne, missä vallitsee epäilys ; jotta toisin totuuden sinne, missä vallitsevat erehdykset ; jotta toisin toivoa sinne, missä vallitsee pimeys ; jotta toisin iloa sinne, missä vallitsee suru ja murhe ; Oi Herra, auta minua etten hakisi niin paljon omaa lohdutustani kuinlohduttaisin toisia etten niin pyrkisi rakastetuksi kuin rakastamaan, sillä ihminen saa kun antaa itsensä, hän löytää, kun unohtaa itsensä, hän saa anteeksi, kun itse antaa anteeksi.

Mistä tunnet ystävän ?

Meidän kaikkien tuntema Ystävän laulu kysyy yhä uudestaan saman kysymyksen : Mistä tunnet sä ystävän ? Laulu vastaa sitten, kuinka ystävyys punnitaan meren ja tunturin myötä, vaikeuksien ja ongelmien kohdatessa, silloin kun turhat tuttavat on hävinneet pois ja muut menneet jo menojaan. Ystävä on hän, joka jää, tuttavan tittelin saa hän, joka häipyy.

Tähän samaan lopputulokseen tulee vanha suomalainen sananlasku, joka ykskantaan toteaa “hädässä ystävä tunnetaan”- eli ne, jotka eivät tule tueksesi hädän hetkellä, eivät ole oikeita ystäviäsi.

Kirkkoisä Ambrosius Milanolainen opettaa ystävyydestä toteamalla, kuinka “ on lohdullista, että sinulla on luotettava ihminen rinnallasi, joka iloitsee menestyksestä kanssasi ja rohkaisee sinua ahdistuksessasi “.

Näin ymmärrettynä ystävyyden käsite on paljon laajempi ja vaativampi. Isä Ambrosius Milanolaisen mukaan ei riitä se, että auttaa ystäväänsä vaikeuksissa tai selviämään niistä eteenpäin. Olisi kyettävä iloitsemaan vieläpä ystävän menestyksestä hänen kanssaan ! Tämäpä vasta haasteellista !

Ystävän tuki ja myötäelämisen taito on tärkeää elämän koko kirjossa : arjessa,ilossa, flunssassa, uuden työpaikan saannissa, lapsen sairaalareissussa, ompelutyön onnistuessa, lumitöiden paljouden ahdistaessa.

Ystävyys edellyttää arvostusta ja keskinäistä kunnioitusta, mutta sallii ja kestää myös kritiikin. Ystävyys vaatii huoltamista, ajatuksia, esirukouksija ja yhteydenpitoa, eikä toisaalta katkea niihin taukoihin, joita arki yhteyksien pitoon tahtomattammekin tuo.

Ehkäpä juuri näistä syistä todellinen ystävyys on kallisarvoista ja aika usein harvinaistakin. Joten kirkkoisä Johannes Krysostomoksen seuraava viesti on kuin osoitettu meille, kilpailullisessa, hektisessä tietoyhteyskunnassa eläville :

Mikään ei ole ihmiskunnalle niin vahingollista kuin ystävyyden aliarvioiminen ja se, ettei sitä vaalita mitä huolellisimmin. Toisaalta taas mikään ei ole niin hyödyllistä kuin huolehtia ystävyydestä kaikin voimin.

Tämä Venäläinen runoilija Vladimir Semjonovitsh Vysotski Syntyi Moskovassa 25.1.1938

Ystävän laulu. Kertoo mielestäni olennaisimman ystävyydestä.